Seikkailuretkiryhmä Lapinpolthajat Japanissa

Lapinpolthajat perustettiin ja hajotettiinkin kertaalleen Rovaniemellä jo 90-luvun lopussa. Sittemmin (maantieteellisesti) alaspäin valuneet jäsenet aktivoivat bändin uudelleen vuonna 2009, eli bändin toinenkin tuleminen on viettänyt jo pyöreitä vuosia. Tommo (laulu), Jukkeli (rummut), Antti (kitara) ja Häsperi (basso) ovat kaikki muutenkin pitkän linjan punk-muusikoita, jotka soittavat tai ovat soittaneet muun muassa sellaisissa kokoonpanoissa kuin The HeartburnsPää KiiTurun TautiSotatilaNeuroottiset Pelimannit ja Uhrit.

Noin vuosi sitten Lapinpolthajien oli tarkoitus lähteä Amerikan-kiertueelle, mutta kotimaassa valtavirtaisempaa ja täten luonnollisesti suurempaa suosiota nauttiva Pää Kii julkaisi uuden levyn, ja Antin oli näin vaihdettava Yhdysvallat kotimaan kiertueeseen. ”Vitutti aivan saatanasti”, kuvailee Lapinpolthajien laulaja-laulunkirjoittaja Tommo tyylilleen uskollisen runollisesti.

”Meistä riippumattomista syistä myös alkuvuodesta äänitetyn levymme julkaisu viipyi useampia kuukausia, ja jossain vaiheessa alkoi turhauttaa sekin odottelu. Onneksi Jukkeli sai säädettyä lokakuulle kiertueen Japanissa, ja se reissu oli niin hyvä reissu, että vitutus meni ohi.”

Tietysti Japanissakin kiertueen meinasi keskeyttää Tokion lähistöllä riehunut Hagibis-taifuuni, mutta lopulta peruutettujen keikkojen saldoksi jäi XX ja Polthajat selvisivät säikähdyksellä.

Tässä haastattelussa Tommo kertoo lisää reissusta ja suosittelee ”paikallisia bändejä”.

Tommo / Kuva: Miki Teppei

Miten Japanissa soittaminen ja japanilaiset bändit eroavat Suomesta?

”Aikataulut ja kamat on Japanissa aina just eikä melkein, ja äänimies tekee harakirin, jos ei saa hommaa toimimaan. Bändit ovat soitannollisesti todella tiukkoja ja usein panostavat visuaaliseen puoleen enemmän kuin meillä on tapana. Tästä hyvänä esimerkkinä Hat Trickers – bändi pukeutuu Kellopeli Appelsiini -henkisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten, ja niillä oli hyvin suunnitellut ja huolellisesti toteutetut valot jopa merch-pöydällä.”

Millaisissa mestoissa soititte?

”Keikkapaikoista mieleen jäivät erityisesti Casa, joka on ikivanha squatti Hakodaten metsiköissä, Nagoyan Red Dragon, joka on Japanin Hells Angelsin presidentin Munen oma klubi, Uguisudani, joka on Heinähattua pienempi pubi Tokiossa alueella, jossa on paljon hierontoja liikemiehille myyviä palveluntarjoajia sekä AntiKnock, joka puolestaan on iso rokkiklubi Tokiossa.”

Miten kommunikaatio japanilaisten ”kollegojen” kanssa sujui?

”Suomalaisia japanilaiset muistuttavat siinä, että ne ovat pidättyväisen ja varautuneen oloisia aluksi ja vaativat aikaa sulaakseen. Siellä kulttuuriin kuuluu, ettei tunteita näytetä räiskyvästi. Hirmumyrskyssäkin he toimivat kontrolloidusti, eivätkä näyttäneet huolestuneisuutta ulospäin missään vaiheessa.”

”Tutustumisessa paikallisiin oli suureksi avuksi Häsperin huumori ja showmiehen elkeet; se saa aina ihmiset nauramaan ja naiset ihastumaan itseensä. Niinpä useimmilla keikoilla ihmiset ottivat meidät omikseen, ja kun lähdettiin ajamaan keikkapaikalta pois, saatiin usein mukaan lahjoja ja ruokaa kassitolkulla. Kiertueen loppupuolella alkoi keikoilla tulla tuttuja naamoja vastaan, joten kaipa ne kokivat meidän touhun viihdyttäväksi. ”

Kiertueestanne on pian puolisen vuotta aikaa. Mikä jäi näin jälkikäteen katsottuna tärkeimpänä käteen?

”Mulle jäi valtava kunnioitus Japania ja japanilaisia kohtaan ja ikävä niitä ihmisiä. Ne ei jätä omiaan pulaan ja hoitavat totaalisella paneutumisella asiat, jotka kokevat omikseen. Jäi olo, että kiertue oli pintaraapaisu, ja että siellä olisi paljon enemmänkin nähtävää ja koettavaa kuin mitä nyt ehdittiin näkemään ja kokemaan. En ihmettele yhtään, että Jukkeli on niin totaalisen hurahtanut siihen maahan. Olen itsekin tätä nykyä.”

Olette käyneet kiertueella myös Brasiliassa. Brasilia tai Japani eivät ole varsinaisesti niitä ensimmäisiä maita, joihin Suomesta yleensä lähdetään kokeilemaan. Eikö Eurooppa maistu Polthajille? Oletteko suuruudenhulluja, vai mistä on kyse?

”Ollaan me kierretty Euroopassakin, ja hyvin mielelläni lähtisin uudelleenkin. Erityisesti Kreikka ja itä-Eurooppa olivat hienoja kokemuksia! Kun lähtee vähän kauemmas kotinurkilta, tulee hommaan oikeaa seikkailuretken tuntua. Varsinkin, kun on ensimmäistä kertaa joissain uudessa ja oudossa paikassa, niin onhan se jännää puuhaa.”

”Silloin Brasiliassahan me jouduttiin pian maahan saapumisen jälkeen vaaralliseen tilanteeseen, kun esiteini-ikäinen vesseli ryösti revolveri kädessä sen paikan, missä me oltiin aamukaljoilla. Silloin kävi kyllä mielessä, että voi saatana, tämä ei ehkä pääty hyvin, mutta henkiin me onneksi jäätiin.”

”Punkbändissä soittamisesta saa harvoin rahaa edes sitä vertaa, että sillä saisi kunnon krapulan hommatuksi. Kokemuksia ja elämyksiä me ollaan pyritty näillä reissuillamme saamaan, ja ollaan saatukin. Mieluummin näin päin.”

Kerrohan sitten kreiseimmät keikkamuistot ympäri maailmaa?!

”Tokiossa kitara hajosi kesken keikan, ja heitin sen yleisöön, kun otti päähän niin saatanasti. Keikan jälkeen se oli aika hyvin rullalla, kun ihmiset oli mylläneet ja pogoneet sen päällä. Siitä tuli sanomista pojilta, kun kitara meni korjauskelvottomaan kuntoon, ja keikkoja oli vielä soittamatta. Onneksi sain loppurundin ajaksi kitaran lainaan jo aiemmin mainitun Hat Trickersin Kenzieltä, niin pystyttiin soittamaan loputkin kiertueen keikat.”

”Kreikassa taas olin ennen Tessalonikin keikkaa heikossa hapessa, ja satuin löytämään lavan takaa pienen sopen, jonne ajattelin hetkeksi mennä lepäämään. Heräsin siihen, kun sain kunnon nyrkkimylytyksen Jukkelilta, Antilta ja Häsperiltä. Olin nukkunut meidän keikan ohi, ja suurin osa yleisöstä oli lähtenyt himaan. Jätkät oli ettineet mua kaduilta ja joka paikasta pari tuntia helvetin huolestuneina. Siitä sitten vaan myllytyksen ja läksytyksen jälkeen reippaana poikana lavalle saatana, punk punk!”

Antti / Kuva: Miki Teppei

Onko ulkomaille tulossa lisää kiertueita?

”Jotain puheita on ollut, mutta niitä ei viitsi etukäteen mainostaa, kun suunnitelmat ei välttämättä toteudu. Jukkeli meille on kaikki kiertueet säätänyt, ja ne on aina olleet tosi hyvin suunniteltu ja järjestetty. Toivottavasti Jukkeli jaksaisi säätää vielä jonkin reissun!”

Onko teillä tälle vuodelle suuria suunnitelmia?

”Meillä oli kalenterissa keikkoja paljonkin, mutta ne kaikki meni vituiksi koronapandemian vuoksi. Toivottavasti kesän keikat voidaan kuitenkin soittaa, mutta se ei ole varmaa. Lisäksi meillä on pyrkimyksenä löytää joku hyvä taho, joka voisi tehdä Japanissa kuvatusta aineistosta leffan.” Vink vink siis, editointitaitoiset!

Suosittele vielä lopuksi hyviä japanilaisia bändejä Zinen lukijoille. 

”Täältä pesee! Hat Trickers olisi vienyt sydämeni kokonaan, jos olisin ollut niiden seurassa hetkeäkään pidempään.”

Seppuku Pistols vetää punkkia perinteisillä japanilaisilla soittimilla, räjäytti pääni Kappunkissa.”

Mortal Family. Annoin näiden kosketinsoittajalle muumikarkkeja lahjaksi, kun se on niin ihana.”

Clown on oikeasti vaarallinen punkrockbändi Nagoyasta.”

”Suomesta useampikin punkpäällikkö pyysi tuomaan SLANG:n paidan tuliaisena.”

Behind the scenes -kuvamateriaalia Japanin-reissulta voi käydä vakoilemassa Lapinpolthajien Instagramista.