Perhetilat, luonto ja puhtaus ovat lihamainonnan koti, uskonto ja isänmaa
Somessa tuli eilen vastaan mainos, joka kehotti lukemaan, miksi kotimainen liha on turvallinen valinta. Avasin mainoksesta aukeavan artikkelin, joka alkoi lauseella: “Suomalaisilla maatiloilla pidetään eläimistä hyvää huolta.”
Ensimmäisenä mieleeni tuli juuri pari päivää sitten uutisissa näkemäni maatilan omistaja, jota syytetään lähes sadan lehmän tappamisesta ruuan ja veden puutteella. En voinut myöskään olla huomaamatta, että sekä avaamani artikkelin otsikossa että heti ensimmäisessä lauseessa oli molemmissa maininta suomalaisuudesta.
Ruokamainoksissa väitetään toistuvasti ‘suomalaisuuden olevan laatua, jonka voi maistaa’ – kotimaisuus on niissä yhtä kuin puhtaus ja rehellisyys. Ovatko siis muut kuin suomalaiset vaihtoehdot niiden vastakohta, eli likaisia ja epärehellisiä
Lihatuotanto vetoaa kuluttajiin puhumalla myös esimerkiksi perinteistä, suomalaisen kansan yhteisestä hyvästä sekä idyllisestä maalaisuudesta. Kerrotaan, että kotimaisen lihan hyvyys piilee traditioissa ja aidossa suomalaisessa maaseudussa, jota ei voi keinotekoisesti missään muualla teettää. Ja vaikka voitaisiinkin, se olisi silti keinotekoista, eikä täten yhtä oikeaa, pyhää ja hyvää.
"Nationalismi kannattaa perinteisten arvojen säilyttämistä, puhtautta, perhettä ja luonnollisuuden pyhyyttä. Näitä kaikkia teemoja viljellään myös liha- ja ruokatuotannon mainoksissa."
Nationalismi kannattaa perinteisten arvojen säilyttämistä, puhtautta ja perhettä. Myös isänmaan luonto on isossa osassa kansallismielisyyttä, ja niin nationalismissa kuin ruokamainonnassakin suomalaisuus yhdistetään luonnollisuuteen; on luonnollista olla kotimainen eli luonnotonta olla jotakin muuta. Saman retoriikan voi löytää niin perussuomalaisten puolueohjelmasta, Kohti vapautta -natsiliikkeen flyerista kuin edellä mainitsemastani lihapropaganda-artikkelistakin. Sekä mistä tahansa muusta ruokamainoksesta tai eläintuotantoa harjoittavan yrityksen nettisivuilta.
Lihatuottajien kampanjat ja nettisivut vilisevät tietoa ja grafiikoita muiden maiden ruokatuotannon kamaluudesta, niistä rajojen ulkopuolelta tulevista likaisista lihakimpaleista, jotka ovat uhka meidän maallemme, perinteillemme ja puhtaudellemme. Ruokaturvallisuus, globalisaatio ja eläinten kärsimys kuvataan ulkoapäin tulevina uhkina. Esimerkkinä mainittakoon eläinten ennaltaehkäisevä lääkintä, joka on kansainvälisesti vertailtuna Suomessa melko vähäistä. Tämän kaltaisilla toiset ovat vielä pahempia kuin me -itsensä selkääntaputteluilla elintarvikeyritykset markkinoivat suomalaisuutta puhtauden synonyymina. Erään tuottajan kampanjassa todettiin jopa ulkomaisen lihan olevan kuollutta ja kotimaisen puhdasta – niin absurdilta kuin vertaus kuulostaakin.
Mieleeni on piirtynyt maitopurkki, jonka kylkeen oli kuvattu kesäniityllä hymyilevä lehmä, vierellään arjalainen mies työhaalareissa ja talikko kädessä: rehti ja aito suomalainen työmies rehdin ja aidon suomalaisen työn äärellä.
Hymyilevien suomilehmien lisäksi näemmekin mainoksissa vain valkoisia ihmisiä perinteisissä suomalaisissa maisemissa. Maatilan omistajat työskentelevät kauniilla pellolla vapaana kirmaavia vasikoita silitellen. Jäätelömainoksessa puolestaan keijua muistuttava, valkoisuuttaan hohtava nainen kulkee pitkin sadunomaista koivumetsää keräten kotimaisen metsän tarjoamia marjoja. Kun marjajäätelöä vihdoin pysähdytään maistamaan, katsojalle näytetään kansallismaisemia ja ääniraitana kuullaan suomalaisen kesän tuunnusääni, kuikan laulu. Mainosääni toteaa jäätelössä olevan aito ja luonnollinen maku.
Mutta mitä luonnollista on toisen eläinlajin maidon juomisessa? Tai tehotuotannossa ja nykyisissä lihankulutustottumuksissa? Nykytilanteeseen paisunut lajisorto ja joidenkin lajien systemaattinen teurastaminen muistuttavat pikemminkin kansallissosialismista ja keskitysleireistä kuin eettisestä ja autenttisesta elämäntavasta, jona tuottajat meille työtään markkinoivat.
"Arviolta 60% koko maailman elävistä olennoista on ihmisen tuottamia, omistamia ja alistamia."
Maapallolla on meneillään jatkuva joukkomurha, jonka tuotoksien ohi kävelemme kaupan kylmähyllyosastolla yhtä kevyesti kuin ohittaisimme puun metsässä.
Ihmiset surmaavat vuodessa kymmeniä miljardeja eläimiä. Arviolta 60% koko maailman elävistä olennoista on ihmisen tuottamia, omistamia ja alistamia. Vielä jonain päivänä nykypäivän lajisortoa ja eläintuotantoa tullaan muistelemaan häpeällisenä ja tyrannisena ajanjaksona ihmisen historiassa.
“Maailman puhtainta lihaa!”
“Aitoa suomalaista maitoa!”
“Puhdasta ruokaa omasta maasta!”
Perhekeskeisyys nostetaan perinteikkäiden perhetilojen muodossa eläinteollisuuden markkinoinnin jalustalle. Lihaa ja maitoa jokaisen rehdin suomalaisen perheen pöytään tuottaa toinen rehti perhe, joka tekee raskasta työtä meidän kaikkien suomalaisten hyväksi – kuten on jo vuosikymmeniä tehty. Näiden perinteiden taloudellinen tukeminen takaa kulttuurimme säilymisen. Lihan ostamatta jättäminen todetaan täten rivien välistä epäisänmaalliseksi.
Perhetilat, luonto ja puhtaus ovat lihamainonnan koti, uskonto ja isänmaa. Sillä syöhän aito suomalainen ihminen vain aitoa, suomalaista lihaa.